Kuuma vesi on iholle vahingollista, se veltostuttaa kudoksia ja lisää ryppyjä. Iholle teke hyvää lepo ja sateessa kävely. Haitallista on liiallinen nauraminen ja kulmien rypistely.

– Viktoriaanisen ajan kauneusohjeita naisille

Viktoriaaninen kauneusihanne oli nuokkuva lilja, hento, eteerinen ja kuumetautisen heiveröisen näköinen nainen. Luonnollista kauneutta ihannoitiin, mitä kuitenkaan harvemmin saavutettiin ilman salaisia kauneusrituaaleja. Lyijyvalkoisen käyttäminen kasvojen vaalentamiseen tai rougen käyttöä poskilla pidettiin äärimmäisen vulgaarinä. Kasvojen kuitenkin haluttiin säilyttävän ihanan vaaleuden ja aurinkoa vältettiin päivänvarjojen avulla.

Salaa käytettiin riisi- tai sinkkioksidipuuteria. Naiset piirsivät kasvoihinsa sinisiä viivoja talkkipastalla ja preussinsinisellä, saadakseen ihonsa näyttämään läpikuultavan ohuelta, jossa suonet näkyivät. Myös sinisävyistä ja laventelinväristä puuteria suosittiin. Karmiinista, mansikoista tai punajuuresta valmistettiin poskipunaa, rouge, jolla luotiin kuumeinen hehku kasvoille. Kulmia tummennettiin hiiltyneellä tulitikulla tai musteella. Kaikki tämä tehtiin niin hienovaraisesti, ettei kukaan huomaisi mitään tuotteita käytetyn lainkaan.

Rohkeasti ihomaalia käyttivät vain näyttelijättäret, prostituoidut ja ns. ”fallen womens” kunniansa menettaneet naiset. Kunnialliset naiset käyttivät samoja tuotteita hillitysti, mutta kielsivät jyrkästi, jos joku uskalsi epäillä heidän turvautuneen ihomaaleihin. Kauneustuotteita pidettiin lääkeaineina ja niitä saatiin apteekista, lääkäriltä tai hyvin varakkaat tilasivat niitä välittäjiltään ulkomailta. Kauneustuotteet kätkettiin lääkearkkuihin, joissa oli piilotettuja salalokeroita.

Edellisvuosikymmeninä ihonhoito oli jäänyt taka-alalle, kun ihovirheet peitettiin runsaalla naamiomaisella kosmetiikalla. Nyt luonnollisuuden aikana ihonhoitotuotteita alettiin käyttää säännöllisesti. Kasvot puhdistettiin huolellisesti erilaisilla kukkaisvesillä tai lanoliinisaippualla.

1880-luvulta eteenpäin kosmetiikan käyttö yleistyi ja teollisesti valmistettuja kauneudenhoitotuotteita ilmestyi markkinoille Guerlainin voide Baume de la Férte, Bourjoisin poskipuna Rouge Rosette Brune, puuteri Poudre d’amour, huulipuna Rhodopis Serviteur. Kotikosmetiikan tekeminen oli kuitenkin yleistä.

Ihovoidetta, cold cream, valmistettiin mehiläisvahasta, lanoliinista, valaanrasvasta ja manteliöljystä. Voiteisiin lisättiin erilaisia kukkaisvesiä, hedelmäöljyjä tai yrttejä mm. ruusuvettä, nerolia, bergamottia laventelia, neilikkaa, kurjenmiekan juuria tai sitruunaöljyä. Monet cold cream reseptit pienellä modernisaatiolla toimivat tänäkin päivänä hyvänä ihovoiteena, valaanrasvan voi korvata jojobaöljyllä. Lanoliini eli lampaanvillarasva on nykyäänkin käytetty monissa kosteuttavissa voiteissa ja tekee voiteesta ylellisen paksun ja runsaan.

Ylellinen lanoliini cold cream resepti

  • 50g lanoliinia
  • 50g manteliöljyä
  • 10g mehiläisvahaa
  • 50g ruusuvettä
  • 20 tippaa vanilja eteeristä öljyä
  • 6-8 tippaa petitgrain eteeristä öljyä
  • säilöntäaine 1,6g optiphen plus (tai Geogard 221 Cosgard)

Sulata lanoliini, manteliöljy ja mehiläisvaha vesihauteessa yhdeksi seokseksi, lämmitä ruusuvesi lämpimäksi ei kuumaksi, jäähdytä hetki öljyseosta, lisää ruusuvesi hitaasti seokseen samalla seosta voimakkaasti vispaten, jotta öljy ja vesi emulgoituu, jatka seoksen vispaamista kunnes seos on paksuuntunut ja jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, lisää vanilja ja petitgrain öljyt ja sekoita, lisää säilöntäaine ja sekoita tasaiseksi. Pakkaa puhtaisiin purkkeihin ja anna seoksen tekeentyä yön yli. Vettä sisältävät tuotteet pilaantuvat helpommin, joten säilöntäainetta on suositeltavaa käyttää.

Viktoriaanisella ajalla tietynlaisen kauneuden saavuttaminen oli niin tärkeää, että kosmetiikassa käytettiin myös erittäin haitallisia ja vaarallisia aineita. Ihon sai näyttämään raikkaalta laittamalla opiumia yöksi iholle ja harvat ripset ja kulmat sai yön aikana tuuheutumaan elohopealla. Aamulla kasvot pestiin ammoniakkivedellä, jonka jälkeen ihoa vaalennettiin lyijyä sisältävällä voiteella. Silmätippoina käytettiin myrkyllistä belladonnaa, joka suurensi pupilleja ja sai aikaan kauniit kauriinsilmät, pitkäaikaisessa käytössä belladonna sokeutti silmät. Arsenikkia käytettiin kylpyvedessä sekä sisäisesti nautittuna vähentämään ihon näppylöitä, punaisuutta, tai pisamia. Kyse ei kuitenkaan ollut tietämättömyydestä vaan aineiden vaarallisuus ja haittavaikutukset jätettiin huomiotta, koska kauneus oli terveyttä tärkeämpää.

Haluatko lukea lisää